Opiskeleminen


Psykologian laitoksen opetussuunnitelmat

Psykologian kandidaatin tutkinto pääaineena psykologia

Psykologiaa pääaineena opiskelevat valmistuvat psykologian kandidaatiksi (PsK) suoritettuaan 180 opintopisteen opinnot. Tämä tutkinto ei anna oikeutta toimia laillistettuna psykologina. Psykologian kandidaatin tutkinto antaa valmiudet jatkaa opintoja psykologian maisterin tutkintoon (PsM), joka tuottaa oikeuden harjoittaa psykologin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä.

Koska psykologian sovelluskenttä on laaja, sopivat sivuaineiksi monet eri tieteenalat riippuen opiskelijan omasta kiinnostuksesta ja suuntautumisesta.

Jyväskylän yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen hyvät mahdollisuudet kansainvälistymiseen. Psykologian opiskelijan tulisi sisällyttää tutkintoonsa ulkomainen opiskelu- ja/tai työharjoittelujakso, tai osallistua laitoksen järjestämään vieraskieliseen opetukseen. Ulkomaisia ja omia vieraskielisiä opintoja voi sisällyttää tutkinnon pakollisiin ja vapaavalintaisiin, sekä kandidaatti- että maisteritason opintoihin, tai sivuaineopintoihin.


Tutkinnon rakenne ja sisältö

Psykologian kandidaatin opinnot koostuvat psykologian pääaineopinnoista (perus- ja aineopintokokonaisuudet 80 op), pakollisista viestintä-, kieli- ja yleisopinnoista (22 op) sekä muista yleis- ja sivuaineopinnoista (78 op). Suositellut suoritusajankohdat löydät laitoksen www-sivuilta.


Psykologian maisterin tutkinto pääaineena psykologia


Tutkinnon tavoitteet

Psykologian kandidaatin tutkinnon jälkeen suoritetaan psykologian maisterin tutkintoon johtavat 150 opintopisteen opinnot. Tämän tutkinnon suorittanut voi hakea oikeutta harjoittaa psykologin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä, ja vain laillistettu henkilö voi käyttää psykologin ammattinimikettä (laki terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä 559/1994). Psykologian maisterin tutkinto antaa valmiudet toimia moninaisissa psykologista asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä. Psykologeiksi valmistuneet toimivat usein perinteisissä psykologin tehtävissä terveydenhuollon alueella mm. mielenterveystoimistoissa, kouluissa, perheneuvoloissa ja työvoimatoimistoissa.


Yksityispsykoterapeuteista psykologit muodostavat suurimman ryhmän. Merkittävästi laajeneva alue on kliininen neuropsykologia, jossa esimerkiksi oppimisvaikeuksien arviointi ja kuntoutus muodostavat kasvavan työsaran. Uusia haasteita ovat työ- ja organisaatioiden sekä inhimillisen tietoyhteiskunnan kehittämiseen liittyvät tehtävät. Tutkimuksessa sekä tutkimustiedon välittämisessä käytännön sovelluksiksi psykologisella tietämyksellä on paljon annettavaa. Psykologi voi olla mukana esimerkiksi monitieteisessä tutkimusryhmässä kehittämässä uusia diagnostisia menetelmiä, hoitomuotoja tai työympäristöjä. Koulutus ja opetustehtävät työllistävät myös psykologeja merkittävässä määrin. Opettajan pedagogiset opinnot voikin liittää osaksi psykologian maisterin tutkintoa.


Psykologian maisterin tutkinto antaa valmiudet osallistua psykologian jatkokoulutukseen, joita ovat ammatillisen erikoistumisen sisältävä psykologian lisensiaatin tutkinto ja psykologian tohtorin tutkintoon johtava tohtoriohjelma. Ammatillinen erikoistuminen voi tapahtua kehitys- ja kasvatuspsykologiassa, neuropsykologiassa, psykoterapiassa, terveyspsykologiassa sekä työ- ja organisaatiopsykologiassa. Psykologit ovat perinteisesti olleet tutkimussuuntautuneita ja heillä on vankka tutkijakoulutus.


Psykologian maisterin opinnot (150 op) koostuvat pääaineopinnoista (syventävät opinnot 120 op) sekä vapaavalintaisista opinnoista. Suositellut suoritusajankohdat löydät laitoksen www-sivuilta.



Projektityötunnit


Projektityötunnit ovat opinnäytetyöhön liittyviä tutkimusprojektitöitä, jotka pitävät sisällään aineistonkeruuta, aineiston käsittelyä, aineistoanalyysiä, sekä muuta tutkimuksen tekemiseen liittyvää työtä.


Laitoksen suositus tehtävien projektityötuntien määriksi kirjoitustyön lisäksi ovat kandidaatintyössä 25 tuntia (max 40 tuntia) ja Pro Gradu -tutkielmassa 80 tuntia, jos opiskelija saa työnsä aineistoksi valmiin aineiston. Jos omaan projektiin saa valmiin aineiston, loput tunnit voidaan tehdä mihin tutkimusprojektiin tahansa. Näistä työtunneista on hyvä tässä tapauksessa pitää jonkinlaista kirjaa, jotta sekä ohjaaja että ohjattava ovat perillä missä mennään, eikä "ylitöitä" tule tehtyä liikaa. Tehdyt projektityötunnit ovat siis tehty työ ja palkka siitä on valmis aineisto.


Jos opiskelija kerää itse omassa projektissaan omaa aineistoa, nämä tuntisuositukset eivät päde, vaan projektityötunteja kertyy väkisinkin yli näiden rajojen. Kuitenkin nämäkään tuntimäärät eivät saa karata aivan käsistä, koska kirjoitustyöllekin pitää jäädä aikaa. Joten sen kanssa, kuinka monta tuntia viettää labrassa, kannattaa olla alusta asti hereillä ja sopia tuntimääristä joitain suuntia yhdessä ohjaajan kanssa. Kandin työssä tämä on ehkä tärkeämpää kuin Gradun teossa, koska kandityö on laajuudeltaan vain 10 opintopistettä, kun taas gradu on 40 opintopistettä, mihin mahtuu todella paljon enemmän työtunteja ja tavaraa.


Lopuksi tärkeä huomio: Projektityötunneista ei kannata tehdä liian suurta numeroa, koska opinnäytetöissä opiskellaan nimenomaan tutkimuksen tekoa, mihin sisältyy itse analysoinnin ja kirjoittamisen lisäksi muutakin työtä, kuten labratöitä, litterointia jne. Tärkeintä tuleekin olla opinnäytetyön aiheen mielekkyys, jolloin projektiin tekee mieluummin mielellään työtunteja kuin pakkopullana.